Mulla on vapaus.
Mä voisin tehdä mitä vaan. Mut mä istun kotona. Olen koneella, kuuntelen musaa, kirjotan, nukun, joskus ehkä vähän syön ja luenkin. Kuinkakohan monetta iltaa taas mietin millasta mun elämä vois olla. Jos tekisin asialle jotain.
Mutta kun mä en uskalla/jaksa/viittii ottaa sitä yhtä pientä askelta johonkin suuntaan. Joten mä kulutan aikaani vaan tässä loputtomassa labyrintissä. Etsien jotain johon takertua.
Ehkä mulla ei oo tarpeeks kiinnostusta ja intoa asioita kohtaan.
Ehkä mä vaan haluan tappaa elämäni tähän tyhjyyteen.
Mä haluan jonkun, jonka takia elää.
Syyn elää.
Mä ite en oo enää riittävä siihen.
2 kommenttia:
Sama tunne täällä :c
Ei se oo meidän syy,
mä en aio elämääni kyllästyy
Me tehään just niinkö halutaan,
eikä huomisest oo hajuukaan
aste-meidän syy
mun elämän ohje ;)
Lähetä kommentti