torstai 28. helmikuuta 2013

Sattumaako vain?


Ootteko ikinä miettiny sellaista asiaa kuin sattuma?
Mä oon vahvasti sitä mieltä, että sellaista ei edes ole olemassa. Puhuin tästä aiheesta vanhempien kanssa yks kerta ja olivat eri mieltä kuin mä. Tai ainakin yrittivät selittää että miten joku on sattumaa. Mutta kuvitelkaa vaikka tilanne, jossa olet vaikka noin pari vuotta sitten tehnyt jotain väärää, olkoon mitä vaan, mutta väärää silti. Sen vääryyden takia joudut kärsimään. Parin vuoden päästä löydät jotain tai tapaat jonkun. Ymmärrät miten asia oikeasti on. Ja se ei oo sattumaa. Vaan olet joutunu kärsimään siitä ja lopulta ymmärrät asian. Ja jos et olis joutunu kärsimään siitä, et välttämättä olis ymmärtäny asian oikeeta laitaa. 
Mulle on tällaisia tilanteita sattunu montakin kertaa, tuon tapaisia ja täysin erilaisiakin. Ja niitä on lähes kokoajan. Koska kaikki asiat nivoutuu yhteen. Ihan kaikki. 
Mä ainakin itse saan koko tästä ajatuksesta voimaa. Varsinkin huonoina hetkinä on hyvä ajatella, että tälläkin on jokin tarkoitus. 
Ihan kaikella on tarkoitus. Pätee tämä sitten johonkin tapahtumaan, asiaan, ihmiseen, tilanteeseen. Kaikella. 
Ei sellaista oo kuin sattuma. On vaan kohtalo ja tarkoitus.

3 kommenttia:

Reetta-Marika kirjoitti...

Oon samaa mieltä!

Eliina kirjoitti...

Itekki oon aina ajatellu et kaikella, on se sit hyvää tai huonoo, on AINA jokin tarkotus, kaikki tapahtuu syystä. Ihanaa et joku on kerranki mun kanssa samaa mieltä! :>

Matilda kirjoitti...

Eedla: Mahtavaa!

Tiitu: Samaa mä aina ajattelen, tuntuu, et jotkut ei vaan suostu ymmärtämään sitä et se myös on niin :D hyvä me!