Haluaisin joskus tulevaisuudessa herätä omasta pikku kämpästäni onnellisena aamuaurinkoon. Aurinko paistais korkeista ikkunoista sisään. Siellä olis kuvia seinällä, vanhat tapetit ja puulattia. Leveät ikkunalaudat, joilla istuessani katsoisin yli kaupungin, kun ihmiset juoksentelee ympäriinsä ja miten sade hakkaa maahan. Olisin turvassa siellä, kuuntelisin musiikkia, ehkä vinyylejä. Mulla ois koko seinän kokoinen kirjahylly, se täynnä kirjoja ja pieniä patsaita, ehkä matkamuistoja joistain paikoista. Siinä hyllyssä olis pari munkin kirjoittamaa kirjaa.
Mulla olis lattialla itämaisia mattoja, kirjavia, täynnä tarinoita. Ne olisin haalinu maailmalta. Keittiössä olis vanhat kaapit, keltaset ehkä, kunnon retrokeittiö. Mulla ois vohvelirauta ja kaasuliesi. Mun vaaleanpunainen kahvinkeitin ja leivänpaahdin pääsis myös sinne. Keittiössä olis pyöreä ruokapöytä, keskellä sitä olis maljakko, jossa keltaisia tulppaaneja. Ikkunalaudoilla olis ruukkuja joissa kasvattaisin erilaisia rehuja, basilikaa, tilliä, persiljaa. Olisin kasvissyöjä. Pitkän yrittämisen jälkeen olisin vihdoin onnistunu jättämään lihan kokonaan pois. Joisin aamuteen, huomatkaa, ei kahvia, siinä pöydän äärellä, lukien samalla lehteä, hyvin luultavasti hesaria tai vaikka hufvudstadsbladetia. Lukisin lehdestä varsinkin kulttuurisivut, tulevat teatteriesitykset ja kirja-arvostelut.
Päivällä menisin omaan pieneen työhuoneeseeni. Ikkunaa vasten olis iso tummanruskea kirjotuspöytä, sen edessä puinen tuoli, sellainen kuin muumipapalla, kyl te tiedätte. Istuisin siinä päivät pitkät, kirjottaisin. Kirjoja, novelleja, lehtijuttuja, runoja, lauluja, tarinoita, faktaa ja fiktiota. Työhuoneen seinillä olis hyllyjä, nekin täynnä tavaraa, mun kamera ja objektiivit. Välillä tekisin myös valokuvaajan hommia. Kuvaisin lapsia leikkipuistossa, ihmisiä syöttämässä sorsia lammella, vanhuksia kertomassa kuulumisiaan kyläkaupassa, rakastavaisia kukkivan omenapuun alla kesällä. Pitäisin välillä valokuvanäyttelyitä kirjastoissa ja muualla. Myisin kuvat tauluina halukkaille. Olisin kokopäiväinen taiteilija, en kirjailija, valokuvaaja, toimittaja tai muu, vaan taiteilija. Tekisin kaikenlaista mitä mieleen tulee. Kirjoittaisin, kuvaisin, piirtäisin, askartelisin. Jatkaisin mun nykyisiä harrastuksia. Mulla ois iso, musta ja kiiltävä flyygeli olohuoneessa. Soittelisin sitä aina kun huvittaisi. Kuvaisin ja kirjottelisin päivän tekemisiäni blogiin. Kutoisin villasukkia ja huiveja itselleni ja muille.
Mulla olis pari kissaakin. Toinen ainakin olis venäjänsininen. Ne kehräis onnellisena mun nahkasohvalla auringon lämmittäessä niiden turkkeja. Ne olis aiheuttanu pöytiin parit naarmut, mut ei se haittais, tois vaan kodikkuutta lisää. Mulla ei olis paineita imuroimisen ja ikkunoiden pesemisten takia. Mulla olis kämpässä aina vähän sekasta, villasukat lojumassa nurkassa, lehtiä pöydillä, paljon kirjavia koristetyynyjä sohvalla, kuppeja vieri vieressä tiskipöydällä. Pieni kaaos aina. Ja mä tykkäisin siitä, mä viihtyisin mun kodissa. Voisin elää siellä just sellaista elämää kuin haluisin. Olisin aika paljon yksin, koska mä viihdyn hyvin yksin. Välillä, vaikka torstai-iltaisin, kokkaisin kuitenkin kunnon illallisen ja kutsuisin ystäviä syömään. Puhuttais läpi asioita ja naurettais. Kuunneltais hyvää musiikkia, jotain suomalaista, missä olis hyvät sanat ja laulettais mukana. Täysillä, välittämättä vaikka kuinka huonot äänet meillä olis.
Mulla olis myös hieno kylpyhuone, jossa olis vanhat ja mahtipontisen hienot kaakelit ja kylpyamme. Ehkä pieni sauna myös. Aamupäivisin meikkaisin ison kultareunuksisen peilin edessä itteni. En paljoa, vähän ripsiväriä ja huulipunaa. Sitoisin kukkahuivilla hiukset kiinni. Mulla olis ruskeet hiukset, ehkä ihan omanväriset. Pitkät, ainakin puoleen selkään asti. Kiharat ja vähän rastoja myös ja niissä puuhelmiä. Antaisin mun hiusten olla ja mennä miten tykkää. Olisin vähän niinku sellanen luonnonlapsi. Eläisin muutenkin mahdollisimman vähällä. En ostais turhia taulutelkkareita tai iphoneja, vaan kaiken tarvittavan, joskus tietenkin mun tyylisiä vaatteita, mut nekin kirpputoreilta tai jostain ekokaupoista. Kauluspaitoja, mekkoja, villapaitoja. Voisin opetella kutomaan villapaitojakin. Mulla ois risti kaulassa ja muita koruja, ranteet täynnä rannekkeita, korvat täynnä renkaita ja joukossa se yks venytys, niinku nykyäänkin.
Olisin just niin kun haluan, en menis muiden suunnitelmien mukaan. Eläisin omaa elämääni, omalla tyylilläni. Ja olisin onnellinen.
Todellakin olisin onnellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti