Meri rauhaton, ja taivas tummempi kuolemaa
Olen väsynyt täällä seilaamaan
Voimani hiipuvat ja tähdet kotiin johtavat
Tän väsyneen kulkijan
Sinut mielessäni jo nään, se hetken lämmittää
Mut matka vielä pitkä on, en voi nyt levähtää
Mä matkaani yksin kuljen, pitkin rantaa autiota
Jolla kallio huutaa kylmyyttään ja aallot karkaavat
Jatkan matkaani eteenpäin, jo ikävä kotiin on
Sut vihdoin tunnelin päässä nään, oot valoa hehkuvaa
Maailma loistaa silmissäs ja voin vapaasti hengittää
Mä lopulta pääsen satamaan, voin silmät sulkea
Sä olet rauhaa, unelmaa, oon kotiin tullut taas
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti