06122012

"Jokainen palaa juurilleen, sanat saatettuaan huulilleen. 

Mä en oo yhtään erilainen kuin muut."

Tänään aamupäivällä entisen ala-asteeni itsenäisyyspäiväjuhlissa kuunnellessani puhetta, tuli mieleen Pasan laulu Juuret (kuunnelkaa laulu lopusta!!) Puhe käsitteli omaa kotia, kotimaataan toki, juuria, ja juhla yleensäkin Kustavia, ihanaa. 

Viime keväänä kun kuuntelin kokoajan vaan pelkkää Pasaa, Juuret oli mun lempilaulu, mut ajattelin silloin noista sanoista, että joojoo, niin varmaan, mä ainakin muutan pois täältä heti ko pääsen, muualla on kaikki paremmin ja alotan kaiken alusta. 

Noh, eipä se sitten niin mennytkään ko ajattelin. Nykyään pystyn täysin samaistumaan tuohon lauluun. 

Miks mä tästä nyt kirjotan on siks, että tänää siellä juhlissa kuunnellessani sitä puhetta, oivalsin taas tärkeitä asioita. Sen, että mun pitää enemmän arvostaa kaikkea, vanhempia, omaa asuntoa, itsenäisyyttäni, elämää, kaikkee mitä oon saavuttanu ja mitä pidän itsestäänselvyytenä. Myös sen taas kerran varmaan sadannen kerran älysin, että mun sydän, sielu, ruumis kuuluu tänne. Suomeen. Saaristoon. Kustaviin. Kotiin.

Ollaan iloisia ja onnellisia, arvostetaan omaa kotiamme, missä se sitten onkin, vaikkei Suomessakaan, ja ei pidetä kaikkea tätä hienoa itsestäänselvyytenä. Koska kaikki ei oo eikä kaikki myöskään oo pysyvää, nautitaan hetkestä, just nyt kun voidaan.

Mulla on ollu tosi hyvä päivä, oon ollu perheen seurassa, kotona, hyvällä mielellä. 

Voi ku aina vois olla näin hyvä olla, mut sen tiiän, et jokapäivä opin jotain lisää elämästä, jota voin soveltaa ja hyödyntää jatkossa. 

Hyvää itsenäisyyspäiväniltaa vielä kaikille!