Every breath, Every hour has come to this

Yhdeltä yöllä minä istun yksin asunnossani ja mietin. Mietin, miten asiat täällä maailmassa tapahtuvat, miten ne hetken ovat pinnalla, jonka jälkeen ne unohdetaan. Niin kävi kai minullekin.

Mietin, miten kummallista elämä on. Miten sanotaan, että avaruus on ääretön, mutta miten voi tietää onko se ääretön, jollet ole nähnyt sitä? Samaa voi sanoa tulevaisuudesta. Et ole nähnyt ennustajan pallosta mitä tulee käymään, joten et voi tietää mitä tapahtuu, missä, milloin, miten ja kenen kanssa. Tiedät vain, että niin mahdollisesti voi käydä. Tiedät myös, unelmasi, haaveesi. Tiedät myös jo tapahtuneet asiat, muistot. Ne ovat olemassa, mutta silti eivät enää ole.

Ainoa, jonka aina voit tietää todeksi, on tämä hetki.

Muistan asioita viime viikosta, mitä tein, kenet tapasin, missä olin. Voin myös kuvitella, että huomenna tiskaan ja siivoan. Mutta niitä en tiedä niin varmaksi kuin tämän hetken.

Tämä hetki on hyvä.

Tällä hetkellä minulla on hyvä olla.

Öisin kaikki on kauniimpaa. Rauhallisempaa, levollisempaa. Varjot kaartuvat kauniisti seinille pöytälampun keltaisesta valosta. Tee maistuu taivaalliselle. Ja kun silmäluomia vihdoin alkaa painaa, on ihana kömpiä peiton alle, nukahtaa sängyn pehmeään lämpöön.