Keikkojen jälkeen on aina maailman paras fiilis, elämä on mahtavaa, kaikki on mahtavaa. Pitäis ruveta käymään useemmin keikoilla.
Oltiin tänään siis Haloo Helsingin! keikalla, toinen kerta jo ja vaan pari metrii välii Elliin.
Rupesin miettii kevättä, kun hankin ton uusimman levyn, kuuntelin vaan sitä koko kevään. Älysin, et sen jälkeen mun elämä ehkä vähän muuttui, en sitten tiedä voiko toi levy oikeesti vaikuttaa noin paljon. Mutta päätin sillon et tä on mun elämä, enkä anna kenenkään lannistaa mua.
Oli muuten hyvä päätös. Positiivisella asenteella eteenpäin.
Sanon suoraan, et en tosissaan ymmärrä ihmisiä, jotka ei ymmärrä sitä et positiivisella asenteella ei muka oo välii. Ai eikö vai? Jos ajattelet kaiken niin hemmetin negatiivisesti niin sit se kans on niin. Pitäkää mua tyhmänä, mut mulla ainaki toimii. Mua ei vituta oikeestaan ikinä ja ton masennuksesta toipumisen jälkeen kaikki on ollut ihan mahtavaa! Nautin niin elämästä, enkä ymmärrä miten joskus oon halunnu esimerkiks päättää päiväni täällä.
"Maailma on minun, maailma on sinun
Maailma on tehty meitä varten
Jokainen tänne jonkun jäljen jättää"
Maailma on sinun-kohdalla Elli hymyili mulle ja osotti mua, kiitos ihana!
Muistikohan se mut Karjurockin keikalta, kun olin eturivissä sillonkin laulamassa täysillä ja hymyilemäs maailman leveintä ja tyhmimmän näköstä hymyä.
Mut tä maailma todellakin on mun!
2 kommenttia:
Vau miten hyviä kuvia! :o Oot kyllä päässy hyvälle paikalle! Keikkojen jälkeen on kyllä yleensä ihan mahtava fiilis ja onneks nyt tuleva kesä tarjoaa vielä enemmän mahdollisuuksia keikkojen ja festareiden kierämiseen!
Voi kiitos, ja joo taidettiin olla toisessa rivissä 😊 kesällä tiedossa ainakin ruisrock ja siellä taas haloo helsinki!
Lähetä kommentti