Myrskyn jälkeen on poutasää

Mä oon ite sitä mieltä, et jos on kokenu jotain, vaikka jotain tosi huonoakin, mistä oot saanu jotain, oppinu jotain uutta tai  kasvanu ite sen takia, niin se on ollu sen arvosta. Vähän niinkun kompensoiden sitä huonoa tuoden jotain uutta tai hyvää.

Mun vuosi oli just sellanen. 

En oo ikinä kokenu mitään vastaavaa ja oon varma, et se oli pahinta ja vaikeinta aikaa ikinä mun tän hetkisen elämäni aikana. Mä en edes tiedä mistä se kaikki paha olo oli muhun tullu, mut olin ihan pohjalla ja olin varma, et tämä ei tästä tuu muuttumaan muutaku viel pahemmaksi.

Syksyl oli paljon muutoksia. Kotoa omaan asuntoon muutto, uusi koulu, uudet kuviot, uusi kaupunki, uudet ihmiset, vaikeudet koulussa ja muutenkin elämässä, vähän kaikessa... Lopulta en kestäny herätä aamuisin enkä ainakaan mennä kouluun tai nähdä ihmisiä. Jäin vaan sänkyyn makaamaan. Niin meni pari kuukautta ehkä. En tarkkaan muista, jossaan vaiheessa syksyä mun muistikin heikenty eikä mulla oo jostain asioista enää tuskin mitään muistikuvia. 

Mä lopetin koulun joksikin aikaa. Nukuin päivät ja valvoin yöt. Lopulta lopetin kokonaan koulunkäynnin. Joulukuussa otin itseäni niskasta kiinni ja aloitin iltalukiossa. Oon nyt periaatteessa samassa tilanteessa kouluasioiden suhteen kun viime vuonnakin. Haku on edessä helmikuun lopussa. Jännittää, enkä edes tarkkaan tiedä minne aion hakea. Uskon, et se selvii mulle pian.

Jossain vaiheessa syksyä mä aloin saamaan apua. Mun usko oli vahva siihen, että ihan sama, näin asiat on eikä siitä muutu. Pitkään. Vasta ihan pari viikkoa sitten, en edes huomannu sitä millon se tapahtui, asiat alko asettumaan ja rullaamaan paremmin. 

En ala nyt tarkemmin selittelemään mitä mulla on ja mitä on tapahtunut, mut uskon, et kaikki ymmärtää mitä paha olo tarkottaa. En selitä myöskään sitä, miten sain apua ja miten asiat alko järjestymään, en nää sille nyt tarvetta, joskus jos koen asian tarpeelliseks kertoo, teen sen. 

Tuona aikana kun olin yksin, mietin asioita maasta taivaaseen ja löysin uusia asioita. Itsestäni, elämästä ja maailmasta. Tiedän nykyään selvemmin kuka oon, mitä haluan ja mitä teen. 

En voi vieläkään sanoa, et asiat ois täysin hyvin. Mut ne on paremmin. Ja oon tyytyväinen siihen. Oon löytäny uusia puolia itsestäni, oon nyt enemmän minä ko ennen, oon ehkä itsevarmempi ja vahvempi ku ainakaan viimeseen kolmeen neljään vuoteen.

Löydän nykyäänkin elämästä huonoja puolia, mut yritän ajatella, et pohjalta on matka vain ylöspäin ja myrskyn jälkeen on poutasää. 

Oon oppinut elämään paremmin hetkessä ja tiedän, että vaikka vaikeuksia tulis edelleen vastaan, mä oon matkalla eteenpäin niistä oppineena, entistä vahvempana.