Kevät

Metsäpolku viettää alas

Kävelen perässäsi, virveli kädessäni

Kaikki on niin kaunista

Kevät on täällä

Minulla on armeijatakkini päällä

Ja tuntuu samalta kuin vuosi sitten

Mutta silti erilaiselta

Saavumme paikalle

Paikalle missä sinä olet ennenkin kalastanut, minä vasta ensimmäistä kertaa

Heitän pari kertaa virveliä

Halusin joskus olla kalastaja, niinkuin isänikin

Mutta en jaksa keskittyä kalastamiseen nyt

Mielestäni se on tylsää mutta sinä rakastat sitä

Joskus kuitenkin sinä saat minutkin rakastamaan sitä

Mutta nyt

Mielummin vain otan kuvia, istun kalliolla, katson merta, luen kirjaa

Katson Gustavsbergiä

Mietin miten se aina tuntuu kodilta

Elämä on aika yksinkertaista

Mutta kai ne on ne yksinkertaiset ja pienet asiat jotka tekevät elämän

Ja katson sua, kalastat, olet iloinen, nautit tästä

Minäkin olen iloinen
On kaunista

Pian on kesä

Ja olen kanssasi

Nautin

Elämästä

Sinusta 

Kirjasta 

Tästä

Kaikesta

En ole valmis

Luulin että tiesin. 

Sen miten joku päivä kuolen. 

Miten joku päivä täältä lähden.

Sen piti olla itsemurha, enkä nähnyt mitään muuta tapaa.

Mutta sitten tapasin sinut.

Tapasin sinut.

Ja sinä saat minut rakastamaan tätä elämää, sinä teet siitä täydellisen.

Ja haluan nähdä tämän maailman kanssasin, tahdon pysyä rinnallasi.

Olla vain sinun.

Ja nyt näen koko elämän isona seikkailuna. 

Ja minun seikkailuni on vasta alkanut.

En ole valmis kuolemaan.

Mutta kun joku päivä kuolen, haluan kuolla sinun vierelläsi.