Minulla
on reppu täynnä tavaraa, mukana kaikki mitä tarvitsen jos ja kun lähden. Olen matkalla,
pelottaa, koska en tiedä minne mennä tai mitä tehdä. Sydän haluaa kotiin, mutta
en tiedä missä se on.
Olen
hukassa, kuljen ympäri paikkoja, etsien hyväksyntää, kunnioitusta ja
huolenpitoa. Ilman vaatimuksia. Koska niitä en voi kuitenkaan täyttää. En nyt
enkä koskaan.
Olen
huono. Olen liikaa jotain, mitä muut toivovat, etten olisi. Tuntuu, etten
kelpaa.
Ja tuntuu,
että olen yksin. En tiedä kenelle puhua. Ja en tiedä miten jatkan, vai jatkanko
ollenkaan.
Kylmän
veden alle painautuminen houkuttelee liikaa.
Ja
kuljen samoja teitä mitä jo monen vuoden olen kulkenut. En näe loppua, kaikki
vain jatkuu.
Ei ole
olemassa hyvää. Minulle.
